sunnuntai 19. syyskuuta 2010

However long the night, the dawn will break

Tunnen itseni juuri huonoksi järjestelmäkameran omistajaksi, se on nimittäin seissyt ties kuinka kauan pölyttymässä hyllyssä. Joko en vain ole viitsinyt kantaa sitä mukana, tai sitten se johtuu siitä että vietän suuren osan ajasta kotona nykyään, lukemassa (tai facebookissa). Siksi siis päivitettyjä kuvia löytyy harvakseltaan mun koneesta...
Ruotsin kirjoitukset painavat päälle, ja stressiprosentti on 99%. Ruotsi nimittäin on vähiten se aine, mikä kiinnostaisi ollenkaan, päinvastoin olen alkanut vihaamaan sitä, koska olen niin huono siinä. Koulu ei muutenkaan ikinä ole ollut mun juttu, ja menen sieltä mistä aita on matalin. Jännää on se, että mua ärsyttää itseni tässä tilanteessa mutten silti tee asialle mitään? Tiedän, että jos panostaisin (tai olisit panostanut silloin pari vuotta sitten), saisin hyviä numeroita, sillä olen fiksu jos jaksaisin olla.

Tää on nyt just tällanen päivä että mulla olisi niin paljon sanottavaa, niin monelle eri ihmiselle, ihan erilaisia asioita. Välttääkseni turhan draaman mä pysyn hiljaa, vaikka tiedän että se draama odottaa edelleen, ja kukaan ei hyödy hiljaa olemisesta. Tää on just tällanen yksi sunnuntai kun jää kelaamaan kaikkea, varsinkin kun tuntuu että joka suunnasta tulee huonoja uutisia, jokaiselle läheiselle tapahtuu jotain. Jotkut taistelevat henkisesti ja jotkut fyysisesti. Jotkut selviävät tilanteestaan hymyilevänä ja löytävät elämän positiiviset puolet, joku yrittää kamppailla että edes näkisi vielä elämää, jos näkee niin pystyisi tekemään sen normaalin nuoren tavoin. We'll keep our thoughts and thumbs high.
Päivän piristys oli onneksi Piipi. Se kun on nykyään muuttanut Rovaniemelle, oli porvoossa käymässä ja nähtiin pitkästä aikaa! Ajettiin vaan ihan sokkona ympäri Porvoota ja käytiin taas kaikki päivitykset läpi. En vieläkään hyväksy sitä, että se asuu 1000 kilsan päässä, koska sen sanat ja neuvot saa mut näkemään asiat ihan eri tavalla, sillä hyvällä ja viisaammalla tavalla!

Tää oli mun ensimmäinen tunteenpurkauspostaus, mun oli pakko avata suu.

my favourites at the moment:
















1 kommentti:

  1. :') just hyvä, että kirjotit pidemmin! Ja kyllä se ruotsi hyvin menee ja sit se onkin jo ohi kun me muut alotetaan vasta siitä panikointi! Ja sit kohta on taas aikaa ja voidaan mennä kuluttamaan sun kamera puhki syksy-kuvista (omanihan toki on sanonut itsensä irti)
    Ja vielä tohon yhteen kohtaan - toivotaan todellakin parasta ja jaksamisia sinne suuntaan, missä niitä nyt tarvitaan!

    VastaaPoista